Vempula

No nyt se on sitten alkanut, kahden työssäkäyvän lapsiperhearki. Enni aloitti hoidossa viime maanantaina ja äiti töissä paria päivää myöhemmin, keskiviikkona. Täytyy kyllä sanoa, että paremmin ei olisi enää voinut mennä, ei minkäänlaisia ongelmia. Tai no äidillä töissä hieman, mutta Ennillä on hoidossa mennyt erittäin hyvin. Aamut on tosin aloitettu jo klo 5 ja jotain jotta ehditään seurustella pari tuntia ennen töihinlähtöä (tämä Ennin toimesta, ei äidin, isi nukkua tursottaa kyllä vielä pari tuntia sen jälkeen kun me muut olemme nousseet) mutta onhan tässä tosiaan se hyvä puoli, että seurustelu ei jää pelkän lyhyen illan varaan.

Iso kivi siis putosi sydämeltäni kun Enni sopeutui hoitoon niin hyvin, olin sitä ennakolta aika paljon jännittänyt. Toisaalta meitä on varoiteltu, että hyvän alun jälkeen saattaa tulla protestivaihe, mutta että sekin menee kyllä sitten ohi. Jos ollaan ihan rehellisiä niin minusta oli ihan mukavaa mennä jo töihin, olla välillä kokonainen yksikkö : minä, eikä vain osa äiti-lapsi kokonaisuutta. Virtaa Ennin kanssa aktiivisesti seurusteluunkin on työpäivän jälkeen ihan eri tavalla eivätkä aamuheräämisetkään ole tuntuneet niin kurjilta. Nythän sitä seurusteluaikaa vielä jää iltaankin kun teen lyhennettyä päivää, mutta kun siirryn täyteen päivään viikon päästä voi tuo aamuseurustelu olla hyväkin juttu.

Kahden työssäkäyvän lapsiperhearki muistutti ongelmistaan kyllä heti alkumetreillä kun jo heti toiselle työviikolleni osuivat päällekkäin minun pakollinen pidempi työpäiväni ja Henkan työmatka. Ennin hoitaja sanoi, että poikkeustapauksissa Enni voi kyllä olla hoidossakin pidempään, mutta koska en halua Ennille vielä niin pitkää hoitopäivää niin käyn hänet hoidosta hakemassa ja otan sitten illan palaveriin mukaani, olihan hän vastaavassa tilanteessa mukana jo aiemmin. Tätähän tämä nyt sitten on, etenkin kun Henkalla noita reissuja nyt tuntuu kasautuvan melko paljon. Kesälläkin tod. näk. sumplitaan lomia koska minä joudun pitämään lomani heinäkuussa kun taas Ennin hoitaja haluaisi sen pitää heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleenväliin joten toiveena olisi, että Henkka pitäisi lomaa nuo viikot elokuussa ettei Enniä tarvisi viedä vieraaseen, väliaikaiseen hoitopaikkaan. Ellei sitten isovanhemmista löydy innostusta tulla Enniä silloin kotiin hoitamaan

Nyt kun Ennin kanssa ei enää vietä ihan joka hetkeä päivästä tuntuu kehitys liikkuvan entistäkin hurjempaan tahtiin. Viime aikoina Enni on alkanut nousta seisomaan muitakin kuin ihmisiä vasten, noussut itse istumaan tasaisella maalla, alkanut kontata matoilla (lattia on liian liukas, siinä on helpompi ryömiä) ja vaikka mitä muuta. Meidän pienestä on siis tulossa iso tyttö.