Vempula

Vähiin käy ennenkuin loppuu, nämä kotipäivät meinaan. Viimeinen kokonainen äitiyslomaviikko käynnistyi juuri. Ennin kanssa on jo käyty ekaa kertaa hoitopaikassa tutustumassa, uudestaan mennään vielä perjantaina kun isikin tulee mukaan ja sitten maanantaina aloitetaan hoidossa olon harjoittelu jäämällä hetkeksi itsekseen hoitoon. Keskiviikkona meneekin äiti sitten jo oikeasti töihin. Ekat kaksi viikkoa teen hieman lyhyempää päivää mutta sen jälkeen alkaakin ihan täysi tohina.

Suhtautuminen töihinpaluuseeni ja Ennin hoitoonmenoon on vaihdellut. Toiset ovat kauhistelleet ja toiset pitäneet ihan luonnollisena asiana. Neuvolassa arveltiin Ennin hoidonaloituksen menevän oikein hyvin koska hän on niin sosiaalinen. Mitoiksi neuvolassa saatiin pituus 70 cm ja paino 8,5 kg. Pinsettiote todettiin oikein hyväksi ja tyttö terveeksi.

Kielellinen ja liikunnallinen kehitys tuntuvat nyt harppovan kovaa vauhtia eteenpäin. Enni on alkanut nousta tukea vasten pystyyn jos tuki vain on sopiva, esim ihminen ja lauantai-aamuna hän yhtäkkiä pääsi jujulle kävelyttämisestä. Muutamat aiemmat kävelytys-yritykset olivat olleet aikamoista haparointia mutta nyt hän keksi miten homma toimii ja on sen jälkeen edennyt kuin juna jos joku jaksaa vaan kävelyttää. Polviasennossa haetaan kovasti tekniikkaa konttaamiselle mutta toistaiseksi ei ole Ennillä usko vielä riittänyt. Kontallaankin polvet tosin liikkuvat jo kun pitäisi ryömiä jonkin tai jonkun yli. Enni ilmeisesti kaipaakin haasteita liikkumiseensa sillä aina jos lattialla vaan on jotain, jonka yli voisi mennä niin siitä pitää toki mennä.

Talvi on tullut oikein toden teolla. Suurin osa lumesta satoi tietenkin Henkan Kiinan-reissun aikana. Ennillä riitti kärsivällisyyttä juuri ja juuri sen verran, että sain kaivettua auton mentävän uran tallista tielle jotta pääsimme hammaslääkäriin ja muskariin torstaina. Perjantaina laajensin koloa vielä hieman, mutta suurimman osan jätin suosiolla Henkan harteille. Pakkastakin on riittänyt yli kymmenen asteen nyt jo useamman päivän ajan. Takassakin on siis päästy viimein pitämään tulta, ei siis mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Kirjoituksen loppu valahti jo maanantailta tiistaille, taidan nyt suosiolla lopetella ja jatkaa sitten uusin aihein uutena päivänä.