Vempula

Ompas taas päässyt aikaa kulumaan ja tapahtumia kertymään sitten viime kirjoituksen. Lähes joka tapahtumasta itsessään olisi voinut jutun kirjoittaa joten tästä kokoelmasta tulisi romaani jos alkaisin kovin monisanaiseksi eli koitan esittää tässä vain tiivistelmän viime aikojen tapahtumista ja palataan sitten yksittäisiin juttuihin jos tarve vaatii. Tässä siis lyhennelmä kutakuinkin aika järjestyksessä.

Neljä kuukautta sitä ehdittiin odottaa ja ajatella, että ihan kohta se tapahtuu (yrityksestä päätellen) ja nyt se Henkan 30-vuotispäivänä sitten vihdoin tapahtui: Enni lähti liikkeelle. Tekniikkaa voi kai lähinnä kutsua ryöminnäksi, aluksi se oli hidasta ja hapuilevaa mutta nyt yhä vauhdikkaampaa ja varmempaa. Saa nähdä kokeeko Enni enää tarvetta konttauksen opetteluun, sen verran vauhdikkaasti näyttää pääsevän noinkin. Meillä on siis talossa oma pikku rikkaimuri, siihen malliin löytää Enni lattioilta kaikki kiinnostavat roskat. Erittäin näppäräksi käynyt pinsettiote auttaa tässä hommassa kovasti. Erityisesti suosiossa on paperi, sitä Enni oikein syömällä söisi jos saisi. Heti kun paperia vähänkin jossain on niin kulmasta kiinni ja hampailla repimään ja saman tien suusta alas. Sormiaan saa varoa jos jotain menee neidin suusta kaivamaan, Enni ei hevin luovu aarteistaan vaan puree ja kovaa. Isovanhempien hermoja säästääkseni en edes viitsi luetella mitä kaikkea sieltä suusta on saatu kaivaa…

Joulu oli ja meni. Tuli todettua, että kotijoulut eivät ole nynnyille, sen verran kova urakka oli kaikessa valmistelussa. Siitä huolimatta en enää valmiisiin pöytiin aio jouluksi lähteä vaan kehitämme näitä aloitettuja perinteitä rauhassa kotona jatkossakin. Aattona kävimme joulukirkossa jossa Enni osallistui virsien laulamiseen. Lahjoja oli runsaasti, erityisesti Ennille, kiitokset vaan kaikille lahjoilla muistaneille. Ruokaakin oli runsaasti ja se oli enimmäkseen ihan hyvää, kunnon jouluähkyn sai hyvin aikaiseksi. Siinäpä se joulu kaikessa lyhykäisyydessään.

Uutena vuotena olimme ystäväpariskunnan luona tupareissa koko porukka. Enni viihtyi porukassa hyvin, nukkumaan menosta ei vaan meinannut tulla mitään kun rauhoittumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Hieman ennen vuoden vaihtumista oli neiti kuitenkin jo unten mailla ja vanhemmat saivat keskittyä uuden lautapelituttavuuden opetteluun. Oikein mukava ja rauhallinen vuodenvaihde siis.

Jo hieman ennen vuodenvaihdetta tulivat Henkan vanhemmat Kuusamosta meitä tänne etelään tapaamaan ja he viipyivät luonamme viikon päivät. Koska aikaa oli runsaasti Ennin heihin tottua ja heillä on paljon tuoretta kokemusta Joonas-serkun kanssa olemisesta hyödynsimme vierailun ottamalla hieman normaalia enemmän omaa aikaa ja käymällä jopa kahdestaan elokuvissa (katsoimme uuden Bondin). Tämä oli Ennille hyvä harjoitusta hoidossa olemiseen, meikäläisen töihinpaluuseen kun ei ole enää kuukauttakaan.

Osaltaan tuosta lähestyvästä töihinpaluusta johtuen teimme viikonloppuna muutoksia nukkumisjärjestelyihin : Enni karkoitettiin nukkumaan omaan sänkyynsä. Taka-ajatuksena tässä on se, että kun lehmä lakkaa haisemasta aivan nenän vieressä kaiken yötä niin yötkin rauhoittuisivat ja unet pitenisivät. Toistaiseksi tulokset ovat olleet vaihtelevia. Aikaisemmin Ennille ajatus yöllä heräämisen jälkeen nukkumaan käymisestä syömättä on ollut aivan ylitse käymätön. Tämä ongelma kuitenkin ratkesi yllättävän helposti Henkan löydettyä nukutustavan, joka ensin tuntui tepsivän Enniin kuin taikaisku. Sittemmin tavan vaikutukset ovat vaihdelleet, nukahtamiseen kuluu aikaa parista minuutista puoleentoista tuntiin ja desibelejä vastaavasti. Joitakin hieman pidempiäkin unipätkiä on ollut mutta joka yö kahden tai kolmen aikaan on ollut noin tunnin mittainen pätkä, jolloin uni ei ole meinannut pysyä silmässä ja aamulla on uni loppunut jo kuuden, tänään puoli kuuden aikaan. Luottavaisena kuitenkin katsomme eteenpäin, onhan tässä vielä monta viikkoa aikaa unen rauhoittua ja äidin päästä nousemaan tästä ameeban tasosta hieman työkuntoisempaan älykkyysluokkaan.

Ennillä puheen ja liikunnan kehitys kulkee tällä hetkelle aika lailla käsi kädessä, samalla kun liikettä löytyy koko ajan enemmän löytyy myös uusia, tunnistettavia tavuja ja halua matkia aikuisten tekemisiä ja sanomisia. Myös omaa tahtoa harjoitellaan kovasti paitsi nukkumaan menon vastustuksena niin myös syömisen säätelynä. Ennen niin vaivattomista ruokailuista on hetkittäin tullut melkoisia taistelutantereita mutta kaippa se taas tästä. Myöskin liikkuminen tuo uusia mahdollisuuksia oman tahdon kokeiluun ja samalla kieltojen vastaanoton harjoitteluun, äidillä ja Ennillä kun on hieman eriävät käsitykset muutamista Ennin lempipuuhista, akvaariojohtojen pureskelusta ja koiran vesikupissa loiskimisesta.

Näin meillä siis tällä hetkellä, koitamme palata jatkossa taas hieman säännöllisemmin taajuuksille.