Vempula

Marraskuun loppuja vaan kaikille! Vaikka toisin voisi tästä blogin hiljaisuudesta luulla meitä ei mikään tulva-aalto ole pyyhkäissyt pois maankamaralta vaan täällä nökötämme yhä tukevasti. Elämä ennen joulunalusrutistusta on sujunut melko rauhaisissa merkeissä ilman sen suurempia tapahtumia. Enni kasvaa ja kehittyy ja tuottaa äidille paljon iloa. Olen monesti sanonut, että ihmiset, jotka hankkivat lisää lapsia koska kaipaavat vauva-aikoja muistavat varmaan juuri tämän vaiheen. Eli ajan alkuvaikeuksien jälkeen ennen liikkeelle lähtöä, ajan jolloin lapsi on sosiaalinen, iloinen ja paitsi vastaanottaa, myös osoittaa hellyyttä. Että joku, joka on jo universumin söpöin voi silti olla päivä päivältä yhä söpömpi, menee yli normaalin matematiikan ja suhteellisuusteorian.

Pientä säröä tähän leppoisaan olotilaan tuo se, että Ennille on tulossa taas hampaita. Olemme jo useaan kertaan arvelleet niiden olevan tulossa mutta nyt ylähampaat vihdoin näkyvät. Tai no ainakin niistä näkyy jo osa purupintaa… Tulossa on siis lisää työkaluja, joilla pureskella leipää, pullaa ja pipareita, ja äitiä. Viime viikonloppuna vierailleet paparazzit (tai tässä tapauksessa papparazzit) jo ikuistivat kuvan, jossa Enni syö elämänsä ensimmäistä joulupiparia papan polvella tonttulakki päässä, hyvin tuo näytti sujuvan kahdellakin hampaalla.

Muutenkin on Ennistä räpsitty lukuisia kuvia tilanteessa jos toisessa, lähinnä kyllä ilman sen kummempaa syytä. Näiden kuvien ongelmana on vain se, että Ennillä on niissä lähes kaikissa silmät aivan punaiset. Olenkin sanonut, että niissä Ennin sisäinen pikkupiru loistaa ulos… Onneksi on Picasa-ohjelma, jossa on loistava punasilmäisyydenpoistotoiminto joten manaajan leikkiminen ei ole niin kovin työlästä.

Varaslähtö jouluun on siis tonttulakin ja piparin voimin otettu, seuraavaksi olisi tarkoitus pukeutua tonttuasuun parin viikon päästä muskarin joulujuhlassa jossa osallistujilta toivottiin jouluaiheista asua, tonttulakkia ja laajennettujen tukijoukkojen (lue isien) ottamista mukaan. Samalla viikolla onkin sitten taas perinteisten paikallisjouluhuvitusten kuten koulun puurojuhlan ja kauneimpien joululaulujen aika. Saa nähdä mitä Enni on näistä mieltä. Jo sitä ennen on äidillä hieman jouluun virittäviä tilaisuuksia kaksien pikkujoulujen merkeissä, ensimmäisiä tulee kotiimme viettämään ensin lauantainta ratsastusseuran porukka (meille siksi, ettei minun tarvitse huolehtia lapsenvahdista) ja seuraavalla viikolla olisi vuorossa firman pikkujoulut joihin pitäisi mennä kurkistamaan työkavereita. Porukkaa on äitiyslomalle jääntini jälkeen tullut taloon enemmän kuin siellä taloon tullessani oli, joten pieni esikatsaus lienee paikallaan ettei ole ihan niin orpo olo kun parin kuukauden päästä töihin palaan.

Äkkiä on aika mennyt. Kohta on jo joulu. Ensimmäinen oma joulu kotona, aika jolloin aletaan luomaan niitä joulutraditioita joita Enni sitten muistelee lapsuuden jouluun kuuluvina. Melkoinen vastuu oikeastaan. Saa nähdä millaisen coctailin saamme omista tottumuksistamme ja mieltymyksistämme sekoitettua. Melko heti kohta joulun jälkeen eli helmikuun alkupuolella koittaakin sitten Ennillä hoitoonmenon aika kun minun pitää palata takaisin oravanpyörään mutta se onkin sitten jo sen verran pelottava ajatus (Ennin hoitoonvienti, ei oma töihinpaluu) että paras jättää se ajatus vielä rauhaan ja keskittyä vain nykyhetkeen.

Nyt on sitten Enninkin poliittinen ura alkanut. Hän on osallistunut ensimmäiseen poliittiseen kokoukseensa ja osoittanut siellä suurta poliittista innostusta hihkuen ja nauraen. Eräs ehdokkaista totesikin Ennin laskevan puolueen keski-ikää sopivasti. Tilausuus oli siis yhteistyökuvioiden pohtimiskokous Vasemmistoliiton Lahden alueen eduskuntavaaliehdokkaille tukiryhmineen ja meitä oli siis siellä paikalla naisia kolmessa sukupolvessa, pistäkääs paremmaksi! Edes Kennedyt eivät ole kyenneet samaan… =)

Vaalikampanja on siis virallisesti aloitettu, mainos on laadittu ja ensimmäinen mainostilaisuus on lauantaina. Sinne emme tosin me pääse paikalle koska Ennin kanssa tuo matka Lahteen on hieman pitkä eikä sitä mielellään ihan kauhean usein tee vaikka tällä kertaa Enni kyllä jaksoi nukkua koko matkan mennen tullen. Mainoksesta tuli yllättävän hyvä vaikka itse sanonkin, se siis näyttää ihan oikealta vaalimainokselta joka meikäläisen graafiset kyvyt huomioon ottaen on jo varsin hyvin.

Kokonaisuudessaan Lahden reissu oli varsin kiireinen. Poliittisen toiminnan ohessa laukkasimme pää kolmantena jalkana paikasta toiseen emmekä läheskään kaikkialle taaskaan kerinneet. Tiistain erittäin hieno kokousedustaminen oli Enniltä sikälikin saavutus, ettei hän ollut koko päivänä ehtinyt nukkua kuin autossa matkalla paikasta toiseen, maksimissaan puolisen tuntia kerrallaan. Aiemmin päivällä olimme lisäksi olleet palavassa ostoskeskuksessa, itse tosin huomasimme palon vasta poistuessamme paikalta. Voidaan siis todella sanoa meidän liikkuneen tuli hännän alla.

Ensilumet tulivat ja menivät ja nyt sataa taas vettä. Mutta vaikka vuodenkierto otti hieman takapakkia niin Enni se mennä porskuttaa vaan eteenpäin. Jälleen kerran edistysaskeleita on otettu ruokailun saralla. Tämänkertainen uutuus on, että Enni syö leipää. Paitsi että pienet, suuhun annostellut kököt melkein mitä tahansa (mm. porkkanaraaste tai viineri) menevät alas halukkaasti viihdyttä Enni itseään nyt myös isompaa leipäpalaa itsekseen natustellen. Suurimpia haasteita tässä uutuudessa onkin, miten nyrkin sisään jäänyt leivänosa saadaan siirrettyä suuhun.

Muutakin täällä on toki puuhailtu kuin syöty. Kuten jo aiemmin mainitsin, olen agitoinut itseni ihka oikean kansanedustajaehdokkaan kampanjan mediapäälliköksi. Viime viikolla varmistui, että äitini on Lahden seudulla Vasemmistoliiton ehdokkaana tulevissa maalisvaaleissa. Tehtäviäni kampanjassa ovat mm. valmistaa ehdokkaalle hänen kantojaan esittelevä webbisivusto, suunnitella jaettavat ja lehtiin tulevat mainokset ja varmistaa, että ehdokas löytyy kaikista mahdollisista vaalikoneista. Tavoitteena on tehdä hyvä kampanja ja samalla kerätä oppia ja ideoita mahdollista omaa ehdokkuutta varten sitten tulevaisuudessa. Läpimeno on puolue huomioiden aavistuksen haasteellinen tavoite, mutta yrittäähän aina voi.