Vempula

Lähestulkoon kaikilla on jotain sellaisia asioita, joita ei äidilleen oikein kehtaa tunnustaa. Minun häpeällinen salaisuuteni oli se, että olen tämän vuoden seurakuntavaaleissa ehdokkaana sitoutumattomana Kokoomuksen listalla. Tässä tunnustettavaa ei niinkään ollut tuo ehdokkuus vaan puolue. Puolustuksekseni sanottakoon että minua pyydettiin ehdolle asettumaan, itse en ko puolueen riveihin ollut tuppautumassa.’

Ensin ajattelin, etten sen ihmeemmin ala vaalityötä tekemään, mutta koska seurakuntavaaleissa äänestysprosentti on kovin alhainen (aamutv:n mukaan n. 14%) ja äänestäjistä suurin osa äänestää etenkin näin pienellä paikkakunnalla jotain tuttua niin todennäköisyys sille, että saisin vaaleissa kaksi ääntä näytti melko suurelta. Ja se nyt olisi aika noloa. Siispä kyhäsin itselleni vaalimainoksen jota aion laittaa muutamille ilmoitustauluille ja jakelimpa sitä lähimpiin postilaatikoihinkin. Joitakin tuttujakin olen koittanut hätistellä äänestämään. Tätä samaa vaalitaktiikkaa (tuttujen hätistelyä) tunnusti käyttävänsä myös tätini, joka on oman seurakuntansa vaaleissa ehdolla. Nyt esitänkin haasteen kaikille lukijoille: käykää tänä vuonna äänestämässä seurakuntavaaleissa. Varsinaisille ääniuurnille tuskin monikaan jaksaa vaivautua, mutta arvelen, että joka kunnassa ennakkoäänestys on järjestetty siten, että varsin pienellä vaivalla voi käydä äänensä antamassa.

Kampanjatyö saattaa tulla piakkoin hyvinkin tutuksi sillä olen pestautunut yhden nimeltä mainitsemattoman sukulaisen eduskuntavaalikamppanjaan mediapäälliköksi jos ehdokkuus varmistuu, mutta siitä mahdollisesti enemmän myöhemmin. Omat seuraavat tavoitteet ovatkin sitten jo vuoden 2008 kunnallisvaaleissa, se puolue vaan pitäisi päättää. Täysin sitoutumattomana olisi tietysti myös mahdollista mukaan yrittää, mutta vallitsevan vaalitavan vuoksi läpipääsy voisi olla melko hankalaa. Ei sillä, etteikö sekin olisi harkinnan arvoinen asia.

Nyt se on Ennikin sitten täyttänyt jo puoli vuotta! Iso tyttö. Miten nopeasti aika meneekään. Puolivuotisneuvolassa todettiin kasvu taas normaaliksi ja tyttö terveeksi. Uudet mitat ovat 66 cm ja 7710 g. Pituudesta minulla on pieni epäilys, että pää ei ehkä olisi ollut ihan kiinni laidassa mitattaessa eli ehkä mittaa ei ihan vielä noin paljoa olisi, mutta kutakuinkin suunnilleen. Painoa ei ollut enää ihan niin kovasti tullut lisää eikä tuolla hyppimisellä ja liikkumisella ihmekään, painon nousun lievä hidastuminen tässä vaiheessa suhteessa pituuteen on ihan normaalia.

Neuvolasta saimme myös virallisen luvan istua syöttötuolissa ja rattaissa. Lattialla istuessa vielä hieman pitää varoa taakse kaatumista koska siihen suuntaan suojaheijasteet (vai mitkä ne nyt olivat) eivät vielä olleet kehittyneet. Kevyet rattaat pitääkin ostaa heti veronpalautuksista että pääsemme mobilisoitumaan kaupungille paremmin. Noitten isojen raahaamisessa on liikaa työtä ja kaukolon kanniskelu käy jo vähän turhan raskaaksi.

Nyt kun ikää on tullut taas lisää monipuolistuu mahdollisten ruokienkin valikoima taas. Toistaiseksi olen ollut laiska ja syöttänyt Ennille lähinnä valmiseväitä ja saattaa olla, että vielä tovi niillä mennään. Sitten kun Ennin ruuassa saa olla vähän enemmän rakennetta niin voi alkaa siirtyä itse tehtyihin. Porkkanaa tosin pitäisi Ennille keitellä joku päivä, se kun on hänen suurta herkkuaan. Muutenkin Ennin on todettu tulleen isäänsä sillä neidille maistuu hedelmä ja marjasoseita paremmin peruna-porkkana ja kasvissose ja eilen ensimmäistä kertaa tarjotun kasvis-kinkkuherkun hän suorastaan ahmi. Vaikka jos minulta kysytään oli siitä kyllä herkku kaukana, eipä tuo oikein maistunut hongalta eikä haavalta. Eli siis Enni suosii tuollaisia ns. kunnon ruokia eikä niinkään herkkuja. Tai no nokareet kääretorttua ja maistiaiset jäätelöstä ovat kyllä myös tehneet kauppansa…

Nyt Enni on päiväunilla keräämässä voimia mummin tuloa odotellessa. Saapa nähdä mitä Enni on mummin pään menoksi kehitellyt.

Pari asiaa ja vielä sanomatta tuossa viime kirjoituksessa. Ensinnäkin ilmeisesti koiran siskopuolena olo (Henkka on isi molemmille, minä äiti vain Ennille) alkaa vaikuttaa, Enni on meinaan opetellut syömään mahallaan maaten. Kun minä makaan kyljelläni ja hän vieressä mahallaan niin sopivasti kurkottamalla voi tällä tekniikalla päättää itse kumpaa tissiä haluaa syödä. Tämä muistuttaa asetelmana kovasti kissan tai koiranpoikien syöntitapaa.

Toisekseen Enni on oppinut vihdoin kääntymään sujuvasti myös vatsaltaan selälleen. Toisinpäinhän liike on onnistunut jo lähes kaksi kuukautta. Tänään Enni huomasi kuitenkin ensi kertaa mitä tällä uudella taidolla voi tehdä. Meinaan kun ensin kääntyy mahalleen ja sitten perään samaan suuntaan selälleen jne niin onkin yhtäkkiä yllättävän kaukana aloituspaikasta. Kun tähän vielä yhdistetään ympäripyöriminen mahan varassa on mahdollista muutella hieman suuntaa ja ulottuvuus kohenee kummasti. Nyt ei enää siis voi luottaa siihen, että Enni olisi siellä, minä hänet laskit käsistäsi. Myöskin matalalla olevat tavarat alkavat olla vaarassa. Lattialla lojuvat tavarat ja roskat joutuvat myös ihan uudenlaiseen syyniin. Taidankin tästä samantien lähteä kuuraamaan lattioita…

Meidän Enni se on niin näppärä! Ja kun ajattelee miten nopeasti kaikki taidot ovat kehittyneet niin täytyy vaan todeta, että on se ihmislapsi vaan vänkä otus. Jaa että mitäkö se Enni nyt sitten osaa, noh:

Istuminen on enää ihan pienen tasapainottamisen päässä, muuten sujuu hyvin, mutta kun aletaan kurkottaa lelua tai jäädään liiaksi mietteissään järsimään jotain niin silloin meinataan tuiskahtaa nokalleen. Ruokailutuolissa tätä ongelmaa ei tietenkään ole ja siinä voikin keskittyä kaikenkaisten puuhien harjoittamiseen. Paitsi että ruokailu sujuu oikein kivasti on Enni viimeaikoina oppinut myös hörppäämään vettä nokkamukista mahdollistaen mm. sen, että äiti voi ihan oikeasti olla kaksi syötönväliä (siis yhden syötön) huoletta pois ilman, että ovella vastassa on nälkäänsä huutava lapsi ja hermoheikko mies. Mm. eilen kun jäin odottamaan Oskun poissaamista trimmaajalta venyi Ennin maitoväli melko pitkäksi eikä se silti aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Hipii!

Paitsi syödä, voi ruokailutuolissa ruuan jälkeen myös leikkiä tai lukea kirjoja. Enni onkin oppinut jo selailemaan jäykkälehtistä kangaskirjaa ja nyt on vuorossa pahvilehtisen kirjan selailun opettelu, sekin alkaa jo sujua. Hauskin leikki toki edelleen on Enni tiputtaa - äiti nostaa - leikki mutta kaikenlaiset muutkin puuhat ovat mukavia. Tänään mm. harjattiin hampaita, kaikkia kahta. Ensin äiti harjasi ja Enni suoritti pitkällisen loppuharjauksen. Ilmeisesti harja tuntui ikeniin mukavalta kun sitä piti niin huolella siellä hinkutella. Kuvia tästä toimenpiteestä on tulossa Enni-postituslistalle piakkoin.

Puhtaus ja hygienia ovat tällä hetkellä muutenkin lähellä Ennin sydäntä. Kylpemisestä on tullut hyppisen jälkeen seuraavaksi mukavinta ajanvietettä ja ilmeisesti siitä kimmokkeen saaneena Enni on oppinut itse aamupesuilla pesemään kätensä. Normaali käytäntö menee niin, että lavuaarissa ensin pestään takapuoli, sitten Enni on “istunut” lavuaarin reunalla ja olen käyttänyt Ennin kädet veden alla ja lopuksi pessyt naaman ja kaulapoimut. Nykyään Enni ojentaa itse kätensä veden alle ja kääntelee niitä siinä, fiksu tyttö.

Muutenkin huomaa, että monet arkielämän asiat ovat alkaneet hahmottua Ennille. Maailmassa on siis yhä enemmän järkeä ja ennakoitavuutta. Tämä näkyy mm. kiinnostuksena kaikkia arkielämän tavaroita kohtaan. Esim. kaukosäätimet (lähinnä ne, joita eniten käytetään) ovat kiinnostavuudessa huomattavasti monia leluja korkeammalla. Myös puhelimet ovat mielenkiintoisia, Enni saikin jo ensimmäisen oman puhelimensa (kuvassa). Joskaan se ei ole niin mielenkiintoinen kuin äidin puhelin. Tavallaan samaan kateoriaan kuuluu myös se, että Enni on alkanut vierastamaan. Reaktio liian lähelle tuleviin uusiin tai uusvanhoihin ihmisiin on raju, mutta lyhytaikainen. Ensi kauhistuksen jälkeen tyynnytään pian ja todetaan, että eihän tässä nyt hätää tainnut ollakaan. Sitten ollaan taas kuten normaalisti hyvällä tuulella ainakin 15 metriä sekunnissa kuten Henkalla on tapana sanoa.

Hampaiden ja ties minkä vuoksi hyvin lähtenyt päiväunirytmin muutos on taas särkynyt. Enni ei millään nukkuisi yksin vaan jonkun pitäisi olla koko ajan vieressä ja jos ei ole niin unet jäävät lyhyiksi ja niitä kertyy päivässä kolmet tai neljät. Yöllä heräillään edelleen syömään n. kahden tunnin välein. Joskus erityisesti yöllä jää Ennille niin sanotusti ryyppy päälle eli uni ei meinaa saada valtaa kun aina tulee mieleen, että jos vähän vielä hörppäisin. Silloin kaikkien unen kannalta on parasta siirtää Enni Henkan kylkeen nukkumaan, siinä hän nukahtaa hyvin kun edelleen saa olla iholla mutta maito ei niin haise nenään.

Hammastietoihin sen verran päivitystä, että mitä ilmeisimmin molemmat etualahampaat ovat tulossa nyt kerralla, ainakin siltä minusta näyttää. Toisella hampaalla voi jo purra hieman kipeästi…

Virallisena aiheena minun piti tänään kirjoittaa Ennin ja Oskun lähentyneistä väleistä. Koskaanhan väleissä ei ole ollut mitään vikaa eli siis huonot ne eivät ole koskaan olleet, mutta Enni on Oskusta ollut täysin yhdentekevä, ja toisinpäin. Nyt jo hyvän aikaa on selvää toisesta kiinnostumista ollut havaittavissa, Ennistä on kiva “silittää” Oskua (Oskusta se ei ole kovin kivaa) ja Oskun on puolestaan ollut aina pakko saada tervehtiä myös Enni kotiintultaessa työntämällä kuono Ennin naamaan turvakaukaloon ja siten yleensä herättäen neiti. Yhä useammin Osku myös jää Ennin seuraksi ylös nukkumaan kun Enni jää sänkyyn päiväunille ja minä lähden askareita toimittamaan.

Viime päivinä kun olen istunut koneelle vierashuoneen pöydän alla (älä kysy) ja viihdyttänyt Enniä samalla on Osku tullut yhä lähemmäs ja lähemmäs porukoihin, ensin makoillen kunnollisen turvaetäisyyden päässä, nyt jo samalla matolla Ennin kanssa pyörien. Vieläkin tosin jos Enni on sitteissä påitää Osku kunnon turvaväliä, siitä kun on niin paljon helpompi päästä “silittämään”. Lapsi-koira-kaveruus siis kuitenkin kehittyy kovaa vauhtia ja tuottaa molemmille osapuolille varmasti paljon huvia ja hyötyä tulevina vuosina.

Kuten tuossa jossakin tekstissä mainitsin, ovat yöt olleet viime aikoina varsin levottomia ja itkuisia. Olemme olettaneet sen johtuvan vain flunssasta ja nenän tukkoisuudesta, mutta nyt paljastui toinenkin mahdollinen itkun aiheuttaja. Ennille on tulossa hammas! Alhaalla oikealla on salakavalasti hammas jo rikkonut ikenen pinnan ja tuntuu sormeen terävänä koko hampaan matkalta. Kohdassa näkyy vain pieni viilto eli vasta ihan hampaan pinta on näkyvissä mutta eiköhän tuo tuolta nouse pikkuhiljaa enemmänkin näkyviin. Nyt siis vaan odotellaan, koska Enni hoksaa, että äitiä on paljon kivempi purra hampaalla kuin pelkillä ikenillä.

Toinenkin muutos isoksi tytöksi on päässyt tapahtumaan lähes huomaamatta. Enni on useiden lyhyiden päiväunien sijaan siirtynyt nukkumaan kahdet vähän pidemmät. Ensin pois jäivät illan viimeiset päiväunet ja nyt ovat päivän ensimäiset venyneet sen verran, ettei päivään mahdu enää kuin ne toiset, etenkin kun niille käyminen yleensä venyy sellaisen “en varmana nuku”-kiukuttelun takia melko myöhään. Monesta paikasta olen lukenut, että puolivuotiaana nukutaan yleensä vain nuo kahdet päiväunet, ilmeisesti Ennikin on saman jostain kuullut koska tämä muutos on nyt aika nopealla aikataululla tapahtunut, vasta äsken Enni nukkui n. puoli tuntia aina kahden tunnin välein alkaen klo 6-7 ja päättyen 7-9. Jäämme odottamaan onko tapahtunut muutos kuinka pysyvä ja samalla toivotaan, että hammasten tulokin jossain vaiheessa lakkaa vaivaamasta ja yöitkut taas loppuisivat.

Muistinhan sitten lopulta mistä minun piti viimeksi kirjoittaa! Siivosin tässä yksi päivä kirjahyllyn laatikoita (ei, niin erikoinen kuin tuo tapahtuma olikin niin aivan siitä ei pitänyt kertoa) ja sieltä teiniaikaisten päiväkirjojen ja runojen keskeltä löysin jotain hyvin mielenkiintoista. Häissä läsnäolleet muistavat, että siellä arvuuteltiin ensimmäisen lapsemme, eli siis Ennin syntymäaikaa. Palkintona lähimmäs arvanneelle oli pullo shampanjaa. Nyt kun tulos on tiedossa on harmiteltu sitä, etät noita lappuja ei mitä ilmeisimmin laitettu sittenkään mihinkään talteen vaan ne hävisivät hääpaikan siivouksen yhteydessä, tai näin ainakin luultiin.

Väärin! Laput olivat kuin olivatkin tallessa kirjahyllyn laatikon kätköissä ja voittaja voidaan näin ollen julistaa. Tai tässä tapauksessa voittajat, sillä vaikka tarkoitus oli antaa arvio vuosineen olivat suurin osa arvuuttelijoista ymmärtäneet asian hieman toisin (liekkö boolilla osuutta asiaan) ja arvanneet pelkkää päivää. Jotta saataisiin oikeus tapahtumaan on voittoja päätetty jakaa kahdessa sarjassa, lähin vuosiluvullinen, lähin päivä ja vielä erityispalkinto lähimmästä päiväyksestä jos arvattu vuosiluku poistettaisiin.

Voittajia olivat siis: Lähin tarkka päivä Markku 21.2.2006, lähin päiväys Seppo 13.4. ja erityispalkinto lähimmästä päiväyksestä, jos arvattu vuosiluku poistetaan Maaret 27.4.2007. Palkinnon moneen osaan jakamista helpottaa se, että kaksi kolmesta palkitusta ei kuluta alkoholia lainkaan. Tästäkin huolimatta tullaan palkituille toimittamaan pikkupullot kuohuviiniä (1 pullo shampanjaa/3 = 3 pikkupulloa kuohuviiniä).

Muista kuulumisista mainittakoon, että tänään tuntuu Enninkin flunssa olevan viimein ohi (luojan kiitos) ja elämä pääsee toivottavasti siltä osin palaamaan takaisin uomiinsa. Kuten kuvastakin voi päätellä on Enni päättänyt siirtyä ruokailussa kiinteämpien suuntaan, listalla ovat olleet mm. omena (kokonainen, tosin aloitettu) ja kääretorttu. Ongelmia ruuan rakenteen suhteen ei siis ole jos ruuassa olevat kököt ovat hyviä, tyttö taitaa tulla sukuunsa.

Ei tämä tauti nyt tunnu lainkaan helpottavan. Tai no me aikuiset nyt olemme jo enempi vähempi terveitä, mutta mitäs meistä. Ennilläkin toki jo paranemista on havaittavissa mutta nokka rohisee edelleen ja yöt ovat aika rikkonaisia. Mutta toivotaan, että se nyt tästä pikkuhiljaa, tänään minua kyllä palelee niin kovin, että näinköhän on toinen kierros tautia tulossa, toivotaan nyt, että ei.

Sen verran paremmassa kunnossa Enni jo on, että olimme eilen koko porukka muskarissa. Sai Henkkakin huomata, että vauvamuskari on liikuntalaji vaikka sitä ei heti sellaiseksi tulisi ajatelleeksikaan. Illalla olin sitten taas minä vuorostani baletissa ja kun sieltä yhdeksän aikaan kotiuduin, oli Enni jo nukkumassa. Autuasta! Tämä oli nyt laskujeni mukaan kolmas kerta kun Enni on suostunut isin kanssa nukahtamaan täysin ilman lehmän myötävaikutusta. Tosin kuten viime viikollakin tuntui Enni haistavan että lehmä has entered the building ja heräsi vielä huikalle pari minuuttia tuloni jälkeen vaikka isin kanssa olikin syöty vatsa täyteen kasvissosetta ennen nukkumaan menoa. Edistystä silläkin rintamalla siis kuitenkin saavutettu.

Jotain muutakin piti vielä kirjoitella mutta kirjoitusaikaiset keskeytykset ja huonosti nukuttu yö ovat taas vieneet leijonan osan muistikapasiteettiani, joten päätän lähetyksen täältä tähän.