Eläimellistyttämättömyydellänsäkäänköhän
Huh kun on pitänyt melkein kiirettä. Ei meinaa kirjoittamaankaan keretä. Toisaalta todennäköisempi syy kirjoittamattomuuteen on se, että yöunet ovat taas viime aikoina jääneet melko lyhkäisiksi ja siksi niin monen peräkkäisen ajartuksen hallitseminen kuin kirjoittaminen vaatii on tuntunut turhan uskaliaalta yritykseltä. No koitetaanpa nyt kuitenkin sekalaisessa järjestyksessä kertoilla muutamia viime päivien kuulumisia.
Maanantaina oltiin Ennin kanssa aamulla perhekerhossa. Ja Ennillä oli NIIN hauskaa! Suurimman osan aikaa hän istui sylissä pöydän ääressä katsellen isompien pienten touhuja ja kuunnellen äitien keskusteluja ja hihkui ja nouroi vähän väliä. Erikseen häntä ei koko aikana tarvinnut yhtään viihdyttää. Kerhon jälkeen tosin uni tulikin heti autossa ja Enni nukkuikin toista tuntia vaikka ei ollut syönyt kuin kotona ennen lähtöä. Illalla sitten istutettiin koko perheen voimalla nurmea. Enni osallistui hommaan toimimalla sylissä lisäpainona maata tampatessa.
Tiistaina oltiin lähes koko päivä Turussa Tiitisten vieraina. Matkasimme bussilla keskustaan jossa ihmettelimme ihmisten ja etenkin vauvojen määrää (niitä oli ihan joka puolella!) ja äiti hairahtui tekemään hieman vaateostoksia. Ennille tietysti, mitäpä sitä itselleen kun Enniä kaikki kuitenkin katsovat eivätkä minua.
Keskiviikkona Henkka lähti pariksi yöksi laivalle ja me jäimme kahteen neitiin, siis korjaus, yhteen neitiin, yhteen rouvaan ja yhteen koiraan, kotiin. Olimme ennakoineet tilanteen kutsumalla pari ystävää vohvelikesteille. Mukavaa oli.
Torstai olikin jos ei nyt toivoa niin ainakin ohjelmaa täynnä. Aamulla menimme äiti-vauva-piiriin. Emme viihtyneet, kumpikaan. Iltapäivällä oli muskari joss oli jo kivempaa ja illalla vielä äidin baletti, johon otin Ennin mukaan kun en muutakaan voinut. Alkutunnista Enni meni ihan hyvin mukana kantoliinassa ja sain jopa tehtyä tunnin asioita ihan täysipainoisesti (tai siis lisäpainoisesti). Tulipa kehitettyä ihan uusi lajikin. Tunti oli kuitenkin sen verran myöhään, että loppua kohden Enniä alkoi väsyttää ja olihan tuota päiväohjelmaakin ollut jo hieman liikaa joten päätimme poistua tunnilta hieman etuajassa.
Tänään aamulla aloimme päivän päästämällä koiran karkuun ja haeskelemalla sitä sitten vaunujen kanssa. Löytyihän tuo ennenkuin meille ehti tulla kylmä, lämpöä kun oli allekymmenen astetta. No, pääsipä Enni kokeilemaan uutta hattu, tumput, tossut settiään. Virallisesti tuo otsikko viittaa kuitenkin siihen, että perheen lapsi-koira osastolla on tapahtunut lähentymistä. Osku on jo jonkin aikaa sisällyttänyt Ennin tervehdysrutiiniinsa kun kotiin palataan tunkemalla päänsä Ennin autokoppaan ja herättämällä nukkuvan lapsen mutta nyt Ennikin on alkanut kiinnostua Oskusta ja meillä olikin eilen muutamia yhteispaijaustuokioita kun Ennikin innostui silittelemään koiraa. Siitä se eläimellistyttäminen lähtee.
