Vempula

Aina sitä ihminen oppii asioita, näin vanhempanakin. Olen joskus rypenyt itsesäälissä ja ajatellut, että olen vallan metsittynyt eikä minulla ole minkäänlaista sosiaalista elämää. Tämä viikko todistaa, että olen ollut väärässä, toisinaan ja tarvittaessa sosiaalista elämää löytyy kummastikin.

Henkkahan lähti eilen aamusta Kiinaan ja jätti meidät Ennin kanssa selviytymään miten parhaaksi katsomme. Olenkin siis täyttänyt tätä viikkoa mitä erilaisemmalla ohjelmistolla, jottei aika kävisi pitkäksi eikä hermo olisi pienen kullannupun kanssa tiukoilla kuten joskus saattaa olla jos olemme kovin pitkiä aikoja vallan kaksin ja Ennillä on kipuisampia hetkiä. Ja sitä ohjelmaahan on piisannut yllättävänkin hyvin.

Jo eilen illalla tuli ystäväpariskunta Lahdesta kylään muutamaksi tunniksi, heitimme heidät Ennin kanssa Turkuun satamaan josta he lähtivät risteilylle ja haemme tänään illalla pois. He jäävät sitten ensi yöksi meille, aamulla suuntaammekin sitten Tiitisille koko häirikköjengin kanssa. Jos emme olisi eilen illalla olleet kuljetuskeikalla, olisi meillä pysähtynyt ratsastusseurue tuttuja taukoa pitämään, mutta tässä kohtaa ohjelmisto meni sen verran ristiin, ettemme ehtineet kotiin asti vaan kohtasimme heidät kylänraitilla takaisin tullessamme. Tänään hakureissua odotellessa kävin jo kylillä vaunuillen yhtä tuttavaa tervehtimässä ja toinen tuttava poikkesi meillä keittiösuunnitelmaa tekemässä. Koska aika loppui hieman kesken jatkamme suunnitelman tekoa torstaina kun olemme kotiutuneet Tiitisiltä. Näillä näkymin hiljaiseloa on siis vain perjantaina, silloin tosin pitää ainakin käydä Perniössä kirjastossa ja todennäköisesti piipahtaa tallilla tuttuja bongaamassa, joten eiköhän sekin päivä ihan joutuin mene.

Kotonakin on nykyään huomattavasti entistä helpompaa, koska Enni nukkuu nykyään parin tunnin välein noin puolen tunnin päiväunet ja siinä välilläkin viihtyy entistä huomattavasti pidempään itsekseen leikkien. Tässä auttaa se, että Ennin kädentaidot kehittyvät koko ajan huimaa vauhtia ja itsekseen leikkiminen on näin ollen entistä mielekkäämpää. Lempileluja ovat nyt soiva kukka, jossa on rapisevat terälehdet sekä papan ja pikku-mummon tuoma Rotta-luttana, jolla on hyvä harjoitella monenlaisia käsiotteita. Näin ollen suuhun menee nyrkkien lisäksi jo jos jotakin. Niin ne lapset kasvaa… Huokaus.

Kaikenlaista isompaa ja pienempääkin murhetta ja harmia on myös viime aikoihin mahtunut, pienistä mainittakoon se ikävä löytö, että lempihuonekasvissani kahvissa on villakilpikirvoja, todennäköisesti joudun siis hävittämään niin sen kuin kaikki sen naapuritkin. Isommista murheista ehkä lisää myöhemmin.

Vihdoinkin saatiin tännekin sadetta, johan sitä kuukausi ehdittiinkin odottaa. Melko kieroutunutta odottaa koko paras loma-aika, että sataisi nyt… Paljon sitä ei saatu vieläkään, mutta ehkä tästä nyt on edes pieneksi ensiavuksi pahimpaan hätään. Kaikkialla muualla luonnollisestikin satoi enemmän, mutta tulipa edes todistettua, ettei kukaan ole rakentanut matildan päälle kattoa.

Kasvit eivät siis sateen puutteen vuoksi ole juuri kasvaneet. Onneksi lapset eivät tarvi kasvuunsa sadetta vaan taas eilen neuvolassa todettiin Ennin kasvaneen oikein hyvin. Pituutta oli nyt 58,9 cm ja painoa 6100 grammaa. Tällä hetkellä pituuskehitys viittaisi hieman siihen, että Enni tulee äitiinsä ja jää melko lyhyeksi, painokehityskin näyttää tulevan äidin puolelta, painoa nimittäin tulee melko runsaasti pituuteen nähden… Kaikenkaikkiaan siis terveeksi ja hyvin kehittyväksi lapsukaiseksi neiti taas todettiin siitä huolimatta, että Enni ilmeisesti oli aamulla noussut ylös väärällä jalalla päätellen huomattavasta pahantuulisuudesta. Tilannetta pahentaakseen tuuppasi terveydenhoitaja täti Ennille vielä rokotteen reiteen.

Minulle jäi siis tänne käsiini erittäin itkuinen pikkutyttö kun isi suuntasi viikonlopuksi Lempäälään kalastamaan ja rentoutumaan. Että kiitos vaan… Onneksi olin sopinut meneväni päivää viettämään Tiitisten luo, muuten olisi saattanut äidin hermo olla aika tavalla koetuksella. Enni osoittikin koko päivän, että normaali nykytila itkuisuuden ja mahavaivojen suhteen on itseasiassa aivan loistava, paljon pahempikin voisi olla. Meidän perhe tarjosi siis päivän “luojankiitos se ei ole minun lapseni”-elämyksen. Kuumetta ei Ennille noussut, mutta lieneekö syynä rokotus vai muutamat äidin edellispäivänä syömät kukkakaalin palat niin hyvin ärtyisä hän oli. Kotiin ajelun jälkeen hän tosin nukkui vielä kotonakin melko pitkät unet ja kun sen jälkeen laitettu suppo aiheutti kakkaamisen niin Ennin olo koheni kummasti ja loppuilta sujuikin jo ihan mallikkaasti. Tänäänhän Enni sitten täyttää kolme kuukautta, joten odotan vatsavaivojen katoavan tänään taianomaisesti. Ai miten niin ei mene niin!

Koska olen reissuleskenä vielä tänäänkin olemme buukkautuneet kylään täksikin illaksi. Tällä kertaa tosin lapsettomien ystävien seuraan, joten jos Suomen väestönkehitys haluitaan pitää edes kohtuullisena niin Ennin olisi syytä koittaa olla hieman iloisempaa seuraa illasta. Kun siis vielä tästä päivästä ja osasta huomista selvitään onkin isi sitten kotona lomalla vielä yhden viikon. Sen jälkeen jäämmekin tänne kahden viikoksi kun Henkka suuntaa kohti Kiinaa. Pitkään pohdiskelin mitä Ennin kanssa tuona aikana tekisimme, toisaalta ei huvittaisi olla kaksin koko aikaa kotona, mutta toisaalta ei olisi oikein varaa lähteä enää minnekään. Ongelma onneksi ratkesi eilen kun meidät ystävällisesti kutsuttiin kylään tiitisille. Menemme siis sinne koko revohka, myös tuo musta paholainen, tiistaista torstaihin joten kaksin kotona oloksi jää enää su-ti ja to-pe. Tiitisille siis paljon kiitoksia kutsusta!

Kesäkiertue 2 on saatu taas päätökseen ja asetuttu takaisin arkiseen olemiseen. Reissu meni oikein kivasti, pidemmätkin automatkat menevät paremmin kun on kaksi aikuista autossa joten toinen voi viihdyttää Enniä tämän hereilläolo aikoina. Hieman vaan meinasi viihdytystoimessa tulla huono olo mutkaisilla teillä. Matkasadosta mainittakoon äitini toteamus kun Enni heräsi skarppina päiväuniltaan, hän loihe lausumahan, että Enni on sen näköinen, että Enni is here… ja äiti on hereford. Lehmähuumoria nääs…

Tänään Enni oli ekaa kertaa piknikillä. Pitkällehän tuon ikäisen kanssa ei vielä tarvitse mennä ja meidänkin eväsretkemme suuntautui vain pihan perälle katsomaan kun isi hakkaa halkoja. Eväätkin oli mukana vain Ennillä. Tänään olikin sikäli ihanteellinen retkisää, ettei ollut liian kuumaa, mutta oli silti lämmintä ja auringon edessä seilaili vähän pilviä, joten Enniä ei tarvinnut varjella auringolta. Sateeksi asti ei noista pilvistä ole tänäänkään. Juhannuksen jälkeen ei ole satanut ja täällä pihakasvit alkavat jo näyttää rusinoilta. Sen kerran kun kesällä toivoo sadetta niin ei!

Oikein hyvä retkeilysää oli eilenkin. Kävimme muutaman tallikaverin kanssa pidemmällä maastoretkellä. Ensin ratsastimme hevoset Matildaan ja kävimme uittamassa hevoset Matildajärvessä ja sitten pidimme pienen tauon meillä samalla kun kävin tankkaamassa Ennin. Reissu hieman venyi kun tallille palattuamme saimme vielä metsästellä muutamia laitumeltaan karanneita heposia. Oudokseltaan oli takamus hieman hellänä matkan jälkeen, satulassa kun tuli vietettyä yli kolme tuntia. Kaikkiaan reissuun meni viitisen tuntia yllättävine viivytyksineen, kotiin palatessa vastaanotto oli ilmaa huomattavasti hyisempi…

Olen tässä viimeaikoina hieman tehnyt urasuunnitelmia. Olen ajatellut ruveta kansanedustajaksi. Tämä ei ole mikään sinällään uusi haihatus, olen asiaa miettinyt joskus aiemminkin. Tiedän toki, että kansanedustajaksi ei niin vaan ruveta, mutta yrittäähän aina saa. Olenkin aikonut asettua ensimmäisen kerran ehdolle ei nyt seuraavissa, eikä sitä seuraavissa vaan sitten niitä seuraavissa vaaleissa kun Enni on jo koulussa. Sitä ennen pitänee tehdä uraa kunnallispolitiikassa, jos joku muistaa koska on seuraavat kunnallisvaalit niin saa kertoa. Tällä seudulla puuhataan tuota SuurSaloa sen verran ahkerasti, että tiedä sitten onko se sitten Perniön vai Suursalon kunnallisvaltuusto johon pitäisi koittaa päästä. Noh, aika näyttää, vielä on jokunen vuosi aikaa hioa vaalistrategiaa.

On se vaan niin jännä miten ihmislapsella on jo ihan pienenä valtava tarve liikkua, vaikka kykyä ei vielä olekaan. Tosin kuten äitini kanssa totesimme, se tarve kyllä saattaa kovasti laimeta iän myötä… Ennillä tuo tarve on kuitenkin erittäin voimakkaasti nyt pinnassa. Hän on nyt oppinut tarkoituksellisesti kääntymään kyljelleen ja yritys mahalleen kääntymiseksi on kova. Jos joku vähän avittaa kääntymisessä on seuraavana vuorossa ryömimisen eri osa-alueiden harjoittelu, jalkatyö on jo aika vakuuttavaa, pää pysyy pystyssä melko pitkäänkin ja kädetkin hieman siirtyvät, nämä osa-alueet eivät vain vielä oikein toimi yhteen kovin hyvin. Katse on kuitenkin koko ajan niin tiukasti kohdistettuna tavoitepisteeseen, että jos katse voisi siirtää olisi Enni jo pitkällä.

Mielenkiintoista nähdä, onko Enni niitä lapsia, jotka kehityksessään astuvat kielensä päälle, eli oppivat ensin kävelemään ja sitten vasta puhumaan. Nyt nuo molemmat, puhe ja liike, kulkevat vielä hyvin käsi kädessä, Ennin “sanavarasto” kasvaa päivä päivältä ihan huomattavasti. Äännähdykset monipuolistuvat ja eri yhdistelmät lisääntyvät. Perheessämme asuukin jo nyt omituinen höpöttäjä. Hymy ja nauru ovat tytöllä herkässä kun isi päästelee aku ankka-ääniä tai äiti laulelee pienistä sammakoista. Verbaalisen kehityksen tueksi Enni kuuluu jo nyt pariinkin lasten kirjakerhoon, vielä tosin vähintään yhtä paljon äidin kun omaksi huvikseenkin.

Tänään Enni teki aivan merkittävän uuden keksinnön: kädet! Kun makaa selällään lelukehikossa ja ojentelee käsiään leluja kohden saa ne liikkumaan, vau! Tästä keksinnöstä riittikin Ennille hupia pitkäksi aikaa samalla kun äiti perkasi mansikoita ja seurasi tippa silmässä lapsukaisensa huimaa kehitysaskelta. Meneekö aika niin nopeasti vai kehittyvätkö lapset vaan niin huimaa vauhtia? Varmaan vähän molempia.

Tuli tässä päivänä muutamana mieleeni, että olisi taas mukava saada jotkut pienet kommentit blogin lukijoilta, ihan vaan jotta saisin jonkun käsityksen siitä, käykö täällä kukaan kuulumisiamme kurkkimassa ja tajunnanvirtaani tutkimassa. Yksinään kun nähkääs ystävät hyvät saa höpöttää kotonakin, sitä ei tarvi enää maailmanlaajuiseen verkkoon tulla tekemään. Jos siis luet tämän, olet ystävä, sukulainen tai vaikka satunnainen vierailija niin jätäthän pienen puumerkin tämän viestin kommentteihin, kiitos!

Hellettä piisaa edelleen ja kuivuutta sen mukana. Tänään jo hetken lupaavasti tuuli ja jyrisi, mutta sadetta saatiin tasan kolme pisaraa, se neljäs osui jo tontin rajalle. Hiki tulee siis jos vähän vikkelämmin edes ajattelee. Puutarhakin alkaa jo huudella vettä.

Kovasti toivoisimme jo sään hieman viilenevän, etenkin kun torstaina olisi tarkoitus lähteä taas reissuun. Aikeena on tehdä kesäturnee II, eli sama reitti, jonka kuljimme Ennin kanssa kaksin, nyt vain koko perheen voimin ja toiseen suuntaan. Automatkaa tulee siis sen verran, että jos ei sää viilene niin perille tulemme syväkypsinä. Enni on jo pienestä pitäen siis varsinainen reissunainen, nyt on reissattu vasta kotimaassa, mutta kuka tietää mihin tässä vielä keritään. Jos matka joskus suuntaisi esim. Kiinaan niinkuin isin heti loman jälkeen, voisi Enni ottaa siellä nimekseen Kuo Lai Lee.

Kyllä kesä on mukavaa aikaa. Lämmintä on piisannut oikein urakalla, mutta eihän lämmin luita riko joten emme missään nimessä valita. Sen sijaan, että olisimme lepäilleet varjossa jäätelöä syöden olemme huhkineet, ja laittaneet vieraatkin huhkimaan, pihatöissä. Kiviaidan ja talon väli alkaa olla jo istutusalueen näköinen, hieman harva toki, mutta kaippa se siitämvuosien mittaan täyttyy… Nurmikkoa ei vielä viitsitä istuttaa sillä jos kelit jatkuvat tällaisina valuisi työ hukkaan viimeistään ensi viikon loppupuolella starttaavan kesäkietueemme aikana.

Jotta lämpöhalvaus ei meistä aivan pääsisi voitolle olemme toki muistaneet myös veneillä, uida ja kalastaa. Ennikin viihtyy veneessä hyvin kun vene hieman keinuu ja ilmakin on hiukka viileämpää. Näin maissa äiti saa toimia ilmastointilaitteena jotakin lehteä neidin yllä leyhytellen jottei kuumuus aivan pääsisi neidistä voitolle.

Vaikka tuo varjossa lepäily ei aivan olekaan toteutunut niin onneksi jäätelö puoli on sentään hanskassa. Puolentoista kuukauden yrittämisen jälkeen pääsin vihdoin käymään jäätelöautolla. Nyt on pakkanen täytetty kylmillä herkuilla ja helteet voivat siis minun puolestani jatkua. Viilentelyreissuilta mukaan tarttuneet kuhat, jotka on tuoreeltaan savustettu ovat kaikkinaisen grilliruuan kanssa pitäneet huolta siitä, ettei lehmädietti muutenkaan oikein pääse puremaan.

Ai niin se vyöhiksellä käynti ja sen vaikutukset… Lähinnä siellä opetettiin vauvahieronnan liikkeitä, etenkin koliikkilapsille sopivaa mahahierontaa. Paksusuolen heijasteiden sijainnin opin, mutta sen käsittely ei ainakaan tunnu Ennillä juuri vaikuttavan. Ennin päivät ovat käynnin jälkeen olleet kuumuudesta johtuen melko kärttyisiä, mutta toisaalta iltahuudot ovat olleet melko vähäisiä. Olen massun hierontaa koittanut muutamaan kertaan päivässä ehdä, mutta vielä lienee liian aikaista sanoa onko siiä jotakin hyötyä vai ei. Seuraamme tilannetta ja raportoimme edelleen…