Vempula

Se on nyt sitten todistettu:asumme metsässä… Hieman olen asiaa jo epäillyt katsellessani rusakoiden iltalenkkiä talon ohi menevällä tiellä, mutta onhan niitä kaupungeissakin urbaaneja cityjäniksiä. Mutta olettekos kuulleet urbaaneistä kaupunkikauriista? Minä en.

Jaa että mitenkö tämä liittyy meihin, noh:

Ennillä oli eilen suuria vaikeuksia nukahtaa. Ensin iltahuuto näytti jäävän varsin laimeaksi, mutta alkoi sitten hetken päästä uudelleen ja uni ei meinannut pieniin silmiin tulla tekemälläkään. Lopullinen nukahtaminen oli varsinainen vanhempien yhteistyön työvoitto. Sellainen riittävän mones kerta toden sanoo-juttu. Tässä vaiheessa kello oli jo päälle yhden. Huokaisin helpotuksesta tietäen saavani nukkua todennäköisesti keskeytyksettä seuraavat neljä tuntia, kuten sainkin. Mutta herätessään lähes kellon tarkasti siinä viiden jälkeen jatkoi Enni huutoaan ja jouduimme nousemaan taas alakertaan ramppaamaan, jotta -harvinaista kyllä- Ennin heräämiseen herännyt isikin saisi hieman nukuttua ennen viimeistä kesälomaa edeltävää työpäiväänsä.

Siinä aikamme ympyrää rampattuamme katsahdimme ulos ikkunasta. Olisi kyllä pitänyt hieraista silmiä kerta jos toinenkin jos eivät molemmat käteni olisi olleet kiinni Ennissä. Siinä ihan talon kohdalla ohi menevällä tiellä (siis siinä rusakoiden lenkkipolulla) tepasteli kaksi kaurista (no peuraa… hyvä on). Ilman sen kummempia kiireitä katselivat ympärilleen ja hävisivät verkkaisesti, ei metsään vaan pyörätietä kylille päin.

Että kauniita ja taianomaisia kesäaamuja vain teille muillekin! =)

Nyt on sitten meidän Enni Alisa saanut virallisen nimensä ja samalla otettu Perniön seurakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Vieraiksi oli kutsuttu vain lähintä sukua ja kummit. Valitettavasti yhdet isoisovanhemmat eivät päässeet paikalle mummoni huonon kunnon vuoksi. Tästä mieliä synkentäneestä asiasta huolimatta ristiäispäivä oli oikein mukava. Enni nukkui koko kastetilaisuuden ajan heräämättä edes pään kasteluun. Asuna kastehetkellä oli isomummin kutoma pitkä mekko, jonka alla oli puku, jossa on kastettu niin minut kuin isänikin.

Virallisen osuuden jälkeen vaihdettiin asua hieman keveämpään ja Ennikin siinä samalla heräili. Loppujuhlan ajan hän jaksoi seurustella innokkaasti kaikkien vieraiden kanssa ja poseerasi kärsivällisesti moninaiselle paparazzijoukolle. Koko päivän neiti oli yhtä päivänpaistetta. Illalla iltahuuto olikin sitten sen verran voimakas taas pitkästä aikaa, että päätin tilata Ennille ajan vyöhyketerapeutille, sieltä moni on saanut apua vatsavaivoihin ja hitaaseen suolentoimintaan. Aika on viikon päästä tiistaina, raportoin sitten saimmeko sieltä avun.

Suurin osa vierasjoukosta poistui melko aikaisin lauantaipäivänä jättäen jälkeensä röykkiöittäin syömätöntä ruokaa. Muonitusjoukkue oli varannut evästä porukalle hieman turhankin runsaalla kädellä. Kun kaikki naapuritkin oli käytetty rääppiäisissä jäi jäljelle yhä yksi kokonainen täytekakku ja todella lukematon määrä muuta syömistä. Onneksi syömisapuun jäivät Henkan isä ja sisko sekä Ennin Joonas-serkku. Joonaksesta ei tosin vielä ole juuri apua tuohon ruuanhävittämiseen, hän kun on Enniä vain kaksi kuukautta vanhempi.

Kuten yleensäkin Ennin juhlissaan saamat lahjat olivat moninaisia. Joukossa mm. keinuhevosen mallinen säästölipas ponirahastoa varten sekä opettaja-mummilta saatu aapinen, jossa seikkailevat Enni ja Onni karhut. Saaduilla rahoilla kävimme eilen Ennille ostamassa mm. lattialle tulevan leluhässäkän, jossa voi alla makoilla leluja katsomassa ja sitten käsien löydyttyä leikkimässä. Muutenkin on tullut haalittua neitoselle melkoinen kasa erilaisia soivia ja heliseviä leluja, nekun ovat Ennistä juuri tällä hetkellä niin kivoja.

Vanhemman serkun seura on ilmeisesti innostanut Enniä taas kehittämään motorisia kykyjään. Tänään aamupuuropöydässä Enni kovasti koitti pungata itseään istumaan suorempaan. Toinen tulkinta asiasta oli, että Enni koittaa näyttää äidille mallia, miten vatsalihasliikkeitä tehdään siltä varalta, että äiti on sen unohtanut eikä siksi niitä tee. Muutenkin Ennin elämässä on ollut viimeaikoina suuria merkkipaaluja. Eilen Enni oli ensimmäistä kertaa “vieraalla” hoidossa kun Anne-täti otti Ennin hoitoonsa jotta isi ja äiti pääsivät ensimmäistä kertaa kaksin liikenteeseen sitten Ennin syntymän. Kävimme syömässä ja pelaamassa hetken biljardia, oli oikein mukavaa vaikka jo ruuan jälkeen pitikin soitella kotiin, että mitenkäs siellä menee. Hyvinhän siellä meni.

Nyt täytynee lähteä toteuttamaan suvun perinteitä, 26 vuotta sitten äitini katsoi minun kanssani Wimbledonin tennisturnausta laitokselta tultuaan, nyt on meidän vuoromme Ennin kanssa.

… Home Sweet Home, muu maa mustikka, oma maa mansikka ja mitä näitä nyt onkaan.

Mukavaa olla siis taas kotona. Kesäturnee meni oikein hyvin, säät suosivat, paitsi autoulua ja muutenkin oli mukavaa. Joka paikassa löytyi innokkaita isovanhempia tai kummeja Enniä viihdyttämään tai vaunuja lykkimään jotta lehmäkin sai joskus olla ihan kädet tyhjinä. Se tulikin sinällään tarpeeseen, että yöt jäivät kautta reissun aika vähäunisiksi. Oudot paikat ja hajut ilmeisesti tekivät sen, että normaalia yöunta ei löytynyt. Onneksi heti kun palattiin kotiin palautui päivärytmikin Ennillä ennalleen ja nyt nukutaan taas yöt ihan hyvin.

Eilen tosin jouduttiin minun hammaslääkärini takia heräämään paljon aikaisemmin kuin meistä kumpikaan olisi halunnut. Hyvä puoli aikaisessa ajassa oli se, että Enni nukkui silmää räpäyttämättä kaukalossaan koko hammaslääkärikäynnin ajan täysin porista tai muista välittämättä. Hänen ei siis ainakaan vielä voida todeta kärsivän hammaslääkärikammosta.

Myöhemmin iltapäivällä meillä oli sitten kummallakin aika lääkäriin. Kummankin todettiin siellä olevan ihan kunnossa. Enni oli taas kovasti kasvanut, painoa nyt 5400 g ja pituutta 56,5 cm. Vatsalleen käännettäessä kannatteli tovin päätä ja ylävartaloa, jota neuvolantäti kovasti ihmetteli, että eihän sinun vielä pariin kuukauteen pitäisi tuollaisia osata. Muutenkin Enni on hyvin liikunnallinen tyttö. Selältä kyljelleen käännökset onnistuvat vaivatta ja siitä linkuttamaan itseään eteen tai navan ympäri.

Poissaollessamme oli piha kokenut melkoisen muutoksen, sen on vallannut melkoinen hävityksen kauhistus. Tälläkin hetkellä siellä jyräilee iso keltainen kaivinkone, joten ehkäpä se tuosta jossakin vaiheessa vielä muuttuu hieman vähemmän hiekkakuopan näköiseksi. Syytä olisi, ristiäiset kun ovat lauantaina. Ikkunan pesuunkaan en viitsi vielä ruveta niin kauan kuin tuo kone tuossa pölisee.

Kaikenlaista muutakin pientä puuhastelua olisi vielä ennen ristiäisiä, Enni tosin on sitä mieltä, että mikään niistä ei voi olla tärkeämpää kuin hänen kanssaan seurustelu. Nytkin hän makaa tuossa koneen vieressä pöydällä ja katselee leluja, joita huiskutan toisella kädelläni. Neidin juttujen sävy vaan kuulostaa siltä, että taidan keskittyä nyt kokonaan viihdetaiteilijan osaani. The cow is coming my darling…

Kauniin kesäsunnuntain kunniaksi päätimme vihdoin lähteä koko perhe hetkeksi veneilemään. Aurinko paistoi lämpimästi eikä aallokkoa juuri ollut, joten suunnistimme kohti kaislikkoja, joissa Henkka pystyi aikansa kalastamaan. Me Ennin kanssa torkuimme veneen keulassa, Osku kyttäsi lentävää uistinta milloin veneen sisäpuolelta, milloin keulan päällä keikkuen. Kun oli tarkoitus lähteä kotiinpäin horjahti Osku yllättäen keulasta yli laidan.

Onneksi lehdenpoukamassa, jossa silloin olimme vesi oli jo varsin lämmintä. Osku alkoi ensin uida kohti rantaa, mutta kun se huomasi, että olemme tulossa hakemaan vaihtoi suuntaa kohti venettä. Epämääräisesti keulassa mahallaan roikkuen sain niskanahasta repien koiran poimittua takaisin kyytiin. Tavallisesti kaikkeen kipuun hyvin voimakkaasti reagoiva koira oli noston aikana aivan hiljaa, oli kai vähän nolo putoamisessa vuoksi.

Kun suurimmat kortteet ja vedet oli puristeltu karvoista pois lähdimme veneen laitaa pitkin etenemään veneen sisätiloja kohden, tällöin vene liikkui edelleen hieman. Kun olin itse juuri astunut veneeseen luiskahti Osku toistamiseen yli laidan. Tällä kertaa tilanne oli edelliskertaista uhkaavampi koska umpisukkeluksiin painunut koira uhkasi joutua hitaasti liikkuvan veneen alle. Onneksi kuitenkin tälläkin kertaa sain otteen jostain kohtaa nahkaa ja sain revittyä koiran veneeseen. Tälläkin kertaa Osku oli noston ajan aivan hiljaa. Tämän episodin jälkeen olimme molemmat varsin märkiä, onneksi tosiaan oli lämmin päivä!

No, tälläkin tarinalla on onnellinen loppu sillä loppumatkan pysyimme kaikki veneessä, Enni nukkui suurimman osan matkaa, heräsi vasta laituriin tullessa nälkäänsä ilmaisemaan. Nälkä tuolla tuntuu olevan nytkin, joten lehmä lähtee tästä hommiin.

Ainakin Enni on kovasti kasvanut tässä kevään aikana, eilen se tuli virallisesti neuvolassa todistettua. Ihan aluksi pahoittelen jo maailmalle päässeitä virheellisiä mittatuloksia, tässä oikeat: pituus 54,2 cm ja paino 5040 grammaa, pään ympärys 39,3 cm. Terveeksi ja normaalisti kehittyväksi lapsukaiseksi hänet neuvolassa taas todettiin. naaman ihokin paranee koko ajan, toivottavasti mitään uutta näppyjaksoa ei enää tule ja saataisiin neitokaisen naama ristiäisiin mennessä taas heleäksi.

Seuraavan kerran tarkkailtavaksi olemme menossa jo 20.6., tuolla kertaa menemme lääkäriin molemmat. Sitä ennen lähdemme Ennin kanssa kahteen tyttöön kesäturneelle kun kodin seinissä alkaa olla jo silmänjälkiä. Matkaan lähdemme ensi viikon torstaina ja matkaamme ensin Lahteen, sitten Haminaan ja sieltä Helsingin kautta kotiin. Olemme ensi kertaa yötä poissa kotoa sitten sairaalasta kotiutumisen, joten saa nähdä miten meille käy. Sekin jää nähtäväksi osaako sitä pikkuneidille pakata tavaraa oikein mukaan. Näin pitkiä automatkojakaan ei neidin kanssa ole vielä suoritettu mutta kaikellehan on toki se ensimmäinen kerta. Hieman tarkempaa suunnittelua ja harkintaa vaan vaatii tämä pienen kanssa matkaaminen kuin aikuisporukalla matkaan lähtö.

Takaisin palattuamme pitänee alkaa harkita ristiäisvalmisteluja, kuten esim. ikkunoiden pesua (vastahan ne tosin viime vuonna pesin…). Mitään suureellista olen kieltäytynyt järjestämästä, tarkoitus on vaan dipata lapsi kulhossa, tarjota ihmisille kahvit ja heittää porukka sitten pihalle. Tarjoiluistakaan ei juuri tarvi huolehtia kun mummi on luvannut tuoda yhtä sun toista vieraille pureksittavaksi. Vierasjoukkokin on hyvin rajattu, läsnä vain lähisuku ja kummit joten mitkään isot kekkerit eivät senkään puolesta ole tulossa. Tänään on tulossa pappi juttelemaan ristiäisten kulusta sun muista asioista, pitänee lähteä etsimään papille annettavaksi tarkoitettua paperilappusta… luulen arvaavani mihin sen olen laittanut, mutta toisaalta en juuri luota aivojeni toimintaan enää nykyisin.

Tässä nyt vertailtavaksenne kuva, jossa on koitettu jäljitellä tuota ensimmäisen blogilla julkistun kuvan henkeä. Kasvot ainakin ovat kovasti muuttuneet.

Kiinnostuksen aiheet Ennillä ovat pysyneet ennallaan. Viime perjantaina vietettiin tallilla yli kolme tuntia, neiti oli koko ajan hereillä ja kuin itse aurinkoisuus. Kun siellä kerroin, että hän on pari viime kertaa kun olen ollut poissa kotoa huutanut kuin hyeena, niin väki ihmetteli kovasti koska tallilla Enni on aina niin kovin rauhallinen. Ihan selkeä tuleva hevosihminen siis… Se ensimmäinen ratsastuskuvakin piti sitten päästä ottamaan, äidin kanssa tandemina tosin. Nyt ollaan sitten koko perhe ratsastettu samalla hevosella.

Kovasti tosin kotona ollessa vatsa vaivaa, nyt aloitimme Cuplatonin käytön, josko siitä olisi apua. Eilen oli ainakin selvästi keskimääräistä parempi päivä. Tiedä sitten johtuiko lääkkeestä vai oliko sattumaa. Jos tuosta ei nyt ole apua niin seuraavaksi on vuorossa vyöhyketerapiakokeilu, siitä olen kuullut monia positiivisia kokemuksia. Ja jos ei sekään niin sitten ruvetaan poistamaan äidin ruokavaliosta ainesosia, kuten esim. maitotuotteita. Jotain helpotusta raukalle on löydettävä. Ihan koliikiksi tätä tuskin lasketaan, mutta eipä paljon puutu.

Nyt lienee syytä alkaa käsitellä muita kuvia postituslistalaisille lähetettäviksi, palaamme linjoille torstain jälkeem kun saamme viralliset kasvutiedot neuvolasta.

Alkavan, tai itseasiassa melko pitkälle edenneen, mökkihöperyyden voi tunnistaa mm. siitä, että päivän suurimpia huveja on neitoselle vaatteiden ja asuun sopivien sukkien valitseminen. Ennin vaatevarasto onkin kasvanut tasaisesti, vaatteita on tullut tuliaisina sekä suvun kirpparilöytöinä, ompa vaatteita lainattu käyttöön Tiitisten Reealtakin. Viimeisin lisä vaatevarastoon tuli kun Henkan työkaveri lahjoitti Ennille kassillisen huomattavan naisellisen värisiä vaatteita, siis vaaleanpunaisia.

Siihen nähden, ettei Ennin puvustossa ennen syntymää löytynyt yhtään vaalenpunaista vaatetta emmekä itse ole yhtään ostaneet on niitä, siis vaalenpunaisia, kertynyt jo huomattava määrä. Ennakkoon kun arvelin Ennin vaatevarastosta muodostuvan kovin maskuliinisen niin olin väärässä, kovin on neiti feminiinisen näköinen suurimman osan päivistä. Vaikka koko vaalenpunainen saakin Ennin näyttämään hiukan pikkuporsaalta ovat asut valkoisella raikastettuina varsin somia.

Vaatevarasto on tosiaan tähän asti tasaisesti kasvanut, mutta nyt alkavat ensimmäiset asut jäädä pieniksi. Ainakin neljä pitkähihaista potkuasua on siirrettävä syrjään kun Ennillä alkavat niissä varpaat mennä kurttuun ja pituus olkapäistäkin ahdistaa. Kokoa neidille on siis tullut aika rutkasti lisää, kuinka paljon, se selviää seuraavalla neuvolakäynnillä 8.6.

Uusia kuvia neitosesta tulossa taas lähiaikoina kunhan saamme paparazzit taas töihin, voitte sitten itsekin arvioida kasvuvauhdin ja asuvalinnan onnistumisen =)